Kesäinen Aulanko Hämeenlinnassa tarjosi parastaan. Aamupäivällä alkanut valokuvaus tarkoittaa tietenkin hääparille kiirettä ja aikaista herätystä, mutta se mahdollistaa rauhallisen ja häiriöttömän kuvaushetken. Olen töideni puolesta vieraillut useasti Aulangolla ja kävellyt pitkin lukuisia metsäpolkuja ja aina ihastellut kaikkia sen tarjoamia mahdollisuuksia valokuvaajille. Matti Johannes Koivu on kiteyttänyt laulussaan Aulangon mystiikan erinomaisesti: ”Tiedätkö vanhat puut/ ja jyrkät kalliot/ota mua kädestä/ ja kato sen viivoja/ ja katso silmiini/ ootko milloinkaan/ nähnyt samalaisia/ metsän sameita lampia -”

Potrettikuvauksen jälkeen matkajatkui Tuulokseen, jossa sijaitsi perheen koti sekä kirkko, jossa S & H vihittäisiin. Juhlissa oli paljon perinteistä, mutta paljon myös kansainvälisyyttä ja eri tapojen yhdistämistä parille luontevalla tavalla. Juhlien järjestäminen pihalla, teltassa, veikkasi Suomen kesän arvaamattomuutta vastaan. Se kannatti. Koko päivä meni pilvettömän taivaan alla juhliessa auringon lopulta laskeutuessa juhlien jatkuessa myöhään yöhön.

Toistan itseäni jokaisen gallerian kohdalla. Kyllä. tiedostan sen. Minua se ei kuitenkaan haittaa. Suomen sää on ehkä hermoja raastavin asia mitä häissä on. Sitä voisi kuvitella listan alkavan jostain muusta, mutta ei. Sää oli tälläkin kertaa…kaikkea mitä Suomen kesä tarjoaa. Automatkalla satoi kaatamalla, kuvauksen alkaessa kuitenkin sade lakkasi ja kuvauspaikka muuttui lennosta Tuomiokirkon luokse, jonne aurinko paistoi erinomaisesti luoden sopivan yhdistelmän kovaa suoraa valoa ja pehmeää suodatettua valoa. 

M & M vihittiin Agroksenmäen holvikellarissa, joka toimi myös juhlapaikkana. Agroksenmäen Holvikellarin valaistus oli odotusten vastaisesti varsin valoisa. Onneksi valaistus oli tullut puheeksi suunnittelupalaverissa ja hääpari oli pyytänyt jättämään violetit ja vihreät valot kulisseihin piiloon. Mikään ei ole ihanampaa kuin nähdä hääparin ja vieraiden ilo ja nauru. 

Olen asunut Tampereella lähes koko elämäni. Sitä luulisi ettei tämä kaupunki tarjoa enää mitään uutta, mutta toisin on. Toki olen valokuvannut useassa kuvauspaikassa ennenkin, mutta valo ja ihmiset ovat aina erilaisia. Kun heinäkuun ilta-aurinko tarjoaa parastaan, lyhyesti sanottuna: kaikki vaan on kodillaan. Valouvaajan työ tuntuu tällöin varsin helpolta. ”Nappia vaan painaa”. 

A & J first look ja potretit otettiin ennen varsinaista hääpäivää samalla viikolla. Suomen kesä tarjosi alati vaihtelevaa säätä ja kun itse hääpäivän säästä ei ollut varmuutta, päädyttiin tällaiseen ratkaisuun. Ei missään nimessä huono päätös -vaikka aurinko paistoi itse juhlapäivänäkin. Tampereen Tuomiokirkko ja Ravintola Tampella tarjosivat parastaan. Häävalokuvaus on muuten yllättävän koukuttavaa. Ihmisten onni, hääparin rakkaus ja ilo ovat tarttuvia.

Kiitos kun sain olla osana päiväänne.

4. tammikuuta oli vuoden ensimmäisten häävalokuvausten aika. Viimeisimmistä hääkuvauksista oli kulunut tuohon päivään mennessä noin kaksi kuukautta ja olikin jo korkea aika päästä tositoimiin! S & A kanssa olimme sopineet kuvia otettavan erittäin tuulisesta säästä johtuen enimmäkseen sisätiloissa Pukstaavissa, Suomalaisen kirjan museossa ja sen piharakennuksissa. Sää oli erittäin vaihteleva ja 45 minuutin ajomatkan aikana Tampereelta taivaalta satoi vettä, rakeita, lunta ja aurinkokin pilkahteli pilvien välistä. 

S & A olivat toivoneet First Lookin lisäämistä kuvaukseen ja kuvaajan näkökulmasta tämä ei tuottanut lisävaivaa ollenkaan. First look on mielestäni hyvä yhdistää potrettikuvauksen yhteyteen ja samaan lokaatioon jo pelkästään käytännöllisistä syistä. 

Potrettikuvaukseen oli varattu kaksi tuntia aikaa ja Pukstaavissa lopeteltuamme houkuttelin parin vielä rantaan. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi! Jäinen, tuulinen järvi yhdistettynä auringonpaisteeseen toi kuviin aivan omanlaisensa tunnelman. Vihkikirkon saaminen kuvien taustalle toi kuviin hyvää tarinallisuutta ja kokonaisuus säilyi tällä tavoin eheänä. 

Vihkiminen tapahtui Sastamalan kirkossa. Tämä kirkko oli itselleni uusi tuttavuus ja ihastuin kyllä täysin tuohon kirkkoon. Harvoin noin suurikokoisissa kirkoissa on tullut käytyä. Vihkimisen jälkeen pari jatkoi juhlimaan ystävien ja perheen kesken. 

Syyskuun seitsemäs päivä oli jälleen yksi tämän kesän kohokohdista itselleni. Pari laittoi minulle sähköpostia heinäkuun aikana ja onneksi minulla sattui olemaan vielä tuo päivä vapaana. Hääpalaverissa Helsingissä keskustelimme parin toiveista kuvien suhteen. Hanna toivoi herkkiä ja tunnelmallisia kuvia ja Jesse pyysi ”jotain sekoilua”. Kaikella rakkaudella voin todeta sulhasen pitäneen tästä huolen. Kokeneena esiintyjänä sulhanen ei kameraa ujostellut. Kuvat puhukoon puolestaan. Sulhanen oli melkoinen show-mies. Tämän parin tyylistä tuskin tarvitsee enempää kertoa

Vihkipaikkana toimi Kangasalan kirkko. Vihkimistilaisuus oli lämminhenkinen ja tunteita täynnä. Kuten aiemmin todettu, morsiamen isän toimiminen vihkipappina ei ainakaan keventänyt tunnelmaa. Musiikista kirkossa vastasi LuomuDuo (https://www.facebook.com/luomuduo/). Syksy ei ollut ehtinyt vielä kovin pitkälle, mutta saimme silti kokea syksyn parhaat hetket: auringonpaisteen, pilvisen taivaan, rankkasateen ja ilta-auringon. Morsiamen perhe on ollut omassakin elämässäni isossa roolissä sillä morsiamen isä, joka heidätkin vihki, on vihkinyt myös minut ja vaimoni…vuonna 2011. Morsiamen isoveli on yksi lähimpiä ystäviäni, vaikka välimatkaa onkin maantieteellisesti kertynyt. Se minusta.

Juhlia vietettiin Ravintola Villa Hakkarin tiloissa Lempäälässä. Ruokailu tapahtui ravintolan puolella ja juhlat pärähtivät käyntiin Villa Hakkarin juhlatilassa, jonka pari oli sisustanut upeasti ripustamalla valoja joka puolelle tilaa. Juhlassa nähtiin musiikkiesityksiä ja puheita sisaruksilta, vanhemmilta ja muilta läheisiltä. Sulhanen (muusikko kun on) esitti vaimolle tehneen kappaleen. Kylillä puhutaan, että tätä kappaletta tehtiin livenä edellispäivän keikalla Tampereella. Kuvaaja poistui klo 23.30 jättäen parin crebaamaan pitkälle yöhön. Elämäni nopeimmat 12 tuntia. 

Elokuun kolmantena päivänä vietettiin unohtumaton päivä Tampereella. Hotelli Ilveksestä alkoi parin valmistautuminen ja vaikka ilmassa oli jännitystä ja varmasti hermot olivat koetuksella, pysyi pari rauhallisena ja iloisena. Matkamme jatkui Viinikan puistoon, jossa vietimme seuraavan puolitoista tuntia ottamassa parin omia kuvia sekä kaasoista ja bestmaneista. First look tapahtui myös tässä puistossa. Puistossa taisi tuulla sen verran voimakkaasti, kun silmäni kostuivat. 

Matka jatkui vihkimiseen Tuomiokirkolle. Vihkimisen jälkeen jatkoimme parin omien kuvien parissa vielä hetken vieraiden siirtyessä juhlatila Hoviin muutaman sadan metrin päähän. Hovissa juhlat jatkuivat myöhään yöhön kuvaajan poistuttua paikalta klo 22.30 jättäen vieraat ja parin viimein rauhaan.